Lapsen kuormitus ja kolme erilaista stressireaktiota
Lasten elämä on monin tavoin kuormittavaa. Neurokirjon lapsi kuormittuu usein muita lapsia helpommin, koska hänen aistimustensa säätelyjärjestelmä voi olla yli- tai alivirittynyt.
Uusia asioita ja ennakoimattomia tilanteita tulee eteen päivittäin. Kuormitus ei ole aina pahasta. Se myös kasvattaa selviytymisen taitoja. Mutta ainoastaan silloin, kun se ylittää aiemman taitotason vain hiuksenhienosti ja loppuu ajoissa.
Ongelmia tulee, kun lapsen kokema kuormitus on liian suurta hänen selviytymiskykyynsä ja ympäristön tarjoamaan apuun nähden. Näin voi tapahtua monissa arjen ympäristöissä; kotona, koulussa, harrastuksissa ja kavereiden kanssa.
Kuormituksen tunnistaminen ja säätely ovat keskeisiä taitoja lapsen hyvinvoinnin tukemisessa.
Kuormitukseen liittyen on hyvä tunnistaa lapsen erilaisia stressireaktioita. Niitä on tutkimusten mukaan 3 erilaista: positiivinen, siedettävä ja toksinen.
Positiivinen stressireaktio on normaali ja olennainen osa kehitystä ja kehossa sitä luonnehtii lyhytaikainen hormonitason nousu. Positiivinen stressireaktio on tyypillistä kaikille lapsille esimerkiksi ensimmäisenä koulupäivänä tai kun tiedossa on vaikkapa mukava ja kauan odotettu lomapäivä. Kyseessä on lyhytkestoinen ja ohimenevä vireystilan nousu, joka tasaantuu nopeasti kun lapsi huomaa, että on turvassa ja että asiat sujuvat hyvin jännityksestä huolimatta.
Siedettävä stressireaktio puolestaan aktivoi kehon hälytysjärjestelmän ja lisää lapsen valppaustilan. Stressireaktio voimistuu, kun lapsi altistuu jatkuville ja toistuville kuormitustekijöille; ympäristöstä tuleville ärsykkeille, toistuville muutostilanteille, liian suurille odotuksille tai omasta sisäisestä maailmasta kumpuavalle vaativuudelle. Siedettävä stressireaktio pitää lapsen varuillaan ja tarkkailemassa ympäristöä, jolloin energiaa kuluu oppimisen sijasta arjen tilanteista selviämiseen.
Toksinen stressireaktio taas voi syntyä tilanteissa, joissa esimerkiksi ympäristön joustamattomuus ylläpitää lapsella jatkuvaa stressireaktiota. Näin voi käydä, jos lapsen kuormitusherkkyyttä ei ymmärretä, jos kuormitustekijöitä ei tunnisteta ja jos, kuormituksen säätelyyn ei kiinnitetä riittävästi huomiota. On tärkeä ymmärtää, että jos lapsi altistuu toistuvasti haitallisille tilanteille, jää ilman tarvitsemaansa tukea kotona, päiväkodissa tai koulussa, kohtaa tarpeidensa vähättelyä ja ymmärtämättömyyttä tai kokee tulevansa toistuvasti väärinymmärretyksi, sen seuraukset voivat lapsen terveydelle vakavat, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Jos lapsi elää jatkuvassa ylivireystilassa ja oman sietokyvyn ylärajoilla, sekä keho että mieli voivat lopulta uupua. Silloin lapsi oppii välttämiskäyttäytymistä, mutta ei uusia taitoja. Jatkuva kuormitus voi vaurioittaa lapsen stressinsäätelyjärjestelmää, eli tämän stressitermostaatti voi yksinkertaisesti mennä rikki. Sen sijaan, että lapsen keho ”laittaisi lämmöt pois päältä”, se posottaakin kortisolia kehoon lakkaamatta. Näin lapsi voin joutua toksisen, jopa traumatisoivan stressin alaiseksi ja jatkuvaan taistele-ja pakene tilaan. Tällä on monia haitallisia seurauksia:
haittavaikutukset fyysiselle terveydelle
oppiminen ei ole mahdollista
kyky yhteistyöhön heikentyy
tunteidensäätely vaikeutuu
lapsi tulee toistuvasti väärinymmärretyksi
negatiivisen palautteen määrä kasvaa
lapsen vahvuudet jäävät piiloon
lapsen itsetunto heikentyy
usko omiin mahdollisuuksiin murtuu
Kuormituksen paremmalla tunnistamisella, sen vaikutuksiin tutustumisella sekä sen säätelyä opettelemalla on puolestaan lähtemättömät positiiviset vaikutukset lapsen ja samalla koko tämän perheen hyvinvoinnille ja positiiviselle tulevaisuudelle. On meidän jokaisen aikuisen vastuulla oppia ymmärtämään kuormitustekijöitä ja sitä, miten nepsylapsen stressitermostaatti toimii, miten sitä säädetään ja miten siitä pidetään hyvää huolta.
Tukea ja vinkkejä tähän löydät mm. 5 K Nepsyperhe verkkokurssilta, joka soveltuu yhtä lailla sekä vanhemmille, läheisille, että ammattilaisille.
