Häpeä - taitekohta

Häpeä on taitekohta. Niin kauan kun me sinnittelemme häpeän varjoissa, koemme riittämättömyyttä ja huonommuutta, kelpaamattomuutta ja ulkopuolisuutta, me olemme jumissa ja myös jatkuvassa suojavalmiudessa. Häpeän otteessa me sulkeudumme kuoreemme, lamaannumme vastoinkäymisistä, lakkaamme yrittämästä uudelleen,  teemme valintoja, jotka eivät ole meille hyväksi, satutamme itseämme ja toisiamme ja väistelemme viimeiseen asti toisille paljastumista ja  avun pyytämistä.

Häpeä estää meitä ottamasta askelia omaan suuntaan ja kurottamasta toisia ihmisiä kohti. Häpeä ajaa meidät sättimään itseämme, syyllistämään ja syyllistymään, uskottelemaan itsellemme, että emme olisi rakkauden arvoisia.

Ulkoinen häpeä on aina sosiaalisesti ohjautunutta. Se ohjaa meitä täyttämään muiden odotukset tullaksemme ryhmässä ja omiemme keskellä hyväksytyksi. Jos ympäristö on pitkäkestoisesti suhtautunut tuomitsevasti tai hylkäävästi ihmistä kohtaan, niinkuin nepsyarjessa usein käy, voi häpeä kääntyä sisäänpäin. Tällöin meille voi ajan saatossa syntyä ajatus itsestämme loputtoman vääränlaisena ja arvottomana, läheisillemme ja koko elämälle kelpaamattomana. Tällainen tuhoisa uskomus itsestä horjuttaa minäkuvaa, saa maan katoamaan jalkojen alta, kaventaa näkökulmia, heikentää toimintakykyä ja lamaannuttaa, estäen meitä näkemästä itsessämme mitään hyvää ja toimimasta aktiivisesti itsemme hyväksi.

Häpeä on taitekohta sen vuoksi, että tunnistamalla häpeän itsessämme ja uskaltamalla sen kieltämisen tai siltä piiloutumisen sijaan katsoa sitä päin, me itseasiassa opimme päästämään siitä hiljalleen irti. Häpeän otteesta irrottautuminen tekee tilaa hellyydelle, hyväksynnälle, armollisuudelle ja toiveikkuudelle. Samalla me avaudumme itsellemme, toisillemme ja maailmalle, kaikelle sille hyvälle, mikä odottaa tulevansa löydetyksi. 💓

>> TUTUSTU: Irti häpeästä valmennus - kohti itsensä hyväksymistä