Toivo turvana

”Toivo on mielentila, eräänlainen lupaus siitä, että uskallamme odottaa hyvää tulevaisuudelta nykyisistä haasteista huolimatta. ”

Arki ja vanhemmuus erityisvoimia vaativassa arjessa on palkitsevaa ja silti ajoittain myös kovin uuvuttavaa. Haastavat tilanteet lapsen kanssa, jatkuva ennakointi ja varuillaan oleminen, tilanteiden toistuva turvaaminen sekä ulkopuolelta tulevan arvostelun kohtaaminen ovat raskas taakka kannettavaksi kenelle tahansa meistä. Kuormittavan arjen keskellä ja vaikeissa hetkissä toivon rooli korostuu perhettä kannattelevana ja sitä suojaavana voimavarana. Toivo merkitse vaihtoehtoja ja sitä, että voi itse vaikuttaa siihen, miten asiat menevät.

Toivo voimavarana

Toivo on elämän perusvoima, ajatus siitä, että kuormittavan arjen ja haasteidenkin keskellä elämä voi olla hyvää ja inhimillistä ja että vaikeuksistakin selvitään. Toivo on myös luottamusta siihen, että neuvottomuudenkin keskellä voi löytyä uusia ratkaisuja ja että vaikka haasteet tuntuisivatkin juuri nyt vuorenkokoisilta, tulee vielä toisenlaisia päiviä ja parempia aikoja. Toivo on luottamusta siihen, että mikään tilanne ei kestä ikuisesti. Jos toivoa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se sana voisi olla mahdollisuus. Toivo suuntautuu tulevaisuuteen ja lupaa mahdollisuuksia, uskoa ja näkemyksiä hyvään itsessä, omassa vanhemmuudessa, elämässä ja toisissa. Toivo on käsitys ja syvä kokemus siitä, että hyvän elämän rakentumiseen voi itse vaikuttaa.

Konkreettisesti toivon vaaliminen auttaa tekemään koko perheen hyvinvointia tukea valintoja ja suotuisia päätöksiä. Kun ihminen kokee, että omaan tilanteeseen voi vaikuttaa, ja että tulevaisuudelta uskaltaa odottaa hyvää, pyrkii tässä hetkessä tietoisesti tekemään hyvää vahvistavia tekoja. Toivo siis näyttäytyy suoraan toiminnassa ja tottumuksissa, jotka ovat sitä myönteisempiä, mitä suurempi kokemus toiveikkuudesta on. Kun ihmisellä on toivoa mistä ammentaa, on myös kykyä jaksaa läpi vaikeimpien aikojen ymmärtäen, että nekin ovat inhimillinen osa elämää. Korkean toivon tason on tunnistettu olevan yhteydessä matalaan emotionaalisen uupumiseen, ja siksi toivolla on niin suuri merkitys; se voi suojata ja lohduttaa heikoimpina hetkinä, mutta myös voimaannuttaa ja vahvistaa hyvän huomaamista.

 ”Toivo suojaa ja lohduttaa heikoimpina hetkinä.”

Toivo on myös yhteydessä mielen joustavuuteen, eli kykyyn taipua ja mukautua muuttuviin elämänolosuhteisiin ja tunteisiin, joita nepsyperheissä riittää huolellisesta suunnittelusta ja perinpohjaisesta ennakoinnista huolimatta. Elämä astuu aina toisinaan suunnitelmien väliin väistämättä. Erityisvoimia vaativan arjen keskellä elävissä perheissä on erityisen paljon sellaisia tekijöitä, jotka eivät ole hallittavissa ja jotka ovat silti kiinteä osa elämää. Myöskään lapsen kuormitusta ei mitenkään voi aina säädellä optimaalisesti, niin etteikö tilanteet ja tunteet toisinaan kuohahtaisi yli. Toisinaan voi myös tuntua siltä, että koko elämä on tasapainoilua kriisistä toiseen, jolloin epätoivo on tuttu vieras perheissä. Kriisiksi kuvataan tilannetta, joka määrittyy sillä, että olemme joutuneet sinne yllättäen ja emme tiedä mitä tulee tapahtumaan. Kriisi on tila, jossa opitut taidot eivät toimi ja sellaista erityisvoimia vaativa vanhemmuus todellakin usein on. Jos kriisi kestää pitkään esimerkiksi avun saannin pitkittymisen vuoksi ja perheelle päällimmäinen kokemus arjesta on, että päivät ovat pelkkää selviämistä päivästä toiseen, voi perheen toivo todellakin joutua koetukselle. 

 Toivon ja epätoivon välinen suhde

Epäonnistumisen kokemukset arjessa, oma neuvottomuus vanhempana, sekä esimerkiksi palvelujärjestelmästä kumpuava kohtaamattomuuden tunne voivat synnyttää syvällisiäkin voimattomuuden ja toivottomuuden tunteita vanhemmissa. Yhteys epäonnistumisen ja voimattomuuden tunteen välillä on tärkeä, koska olemme vaarallisimmillamme itsellemme ja toisille ihmisille kokiessamme voimattomuutta. Voimattomuus johtaa pelkoon ja epätoivoon. Toivottomuus myös sisältää ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia siitä, ettei voi tehdä tilanteelleen mitään, että on muiden armoilla, että ei ole kannattelevaa yhteyttä toisiin tai ettei suoriudu omasta vanhemmuuden roolista.

Voimattomuuden tunne, joka tulee epäonnistumisen mukana, alkaa usein itsetutkiskelulla: ”olisin voinut” tai ” olisi pitänyt”. Ja pelkomme kasvaa samassa suhteessa kuin uskomme siihen, että jokin ovi on meiltä ikuisesti suljettu. Kokonaisvaltainen voimattomuuden tunne taas johtaa meidät lopulta epätoivoon. Epätoivo on henkinen tila. Se on uskomus, että huomisesta tulee samanlainen, kuin tästä päivästä. 

 Toivo puolestaan ruokkii vastakkaista puolta: sitä, että voimme vaikuttaa omaan ja toisten elämään, vahvistaa omaa toimijuutta ja toistemme toipumista, tartuttaa toisiimme toivoa ja kannatella epätoivon hetkissä. Toivo ei sulje pois epätoivoa, vaan käy sen kanssa vuoropuhelua.

 Kun koemme voivamme vaikuttaa elämäämme, itseemme, vanhemmuuteemme ja ihmissuhteisiimme, vahvistamme toivoa ja toimijuutta. Toisin kuin usein kuullaan, toivo ei ole passiivista odottelua, sinisilmäisyyttä tai suuria tuntemuksia. Toivo on ajattelutapa, jota voi opetella. Toivo on tietoinen ajatteluprosessi, joka sisältää epätoivon sietämisen, tavoitteellisuuden ja tulevaisuuteen suuntaamisen, ja joka näkyy ennen kaikkea tekoina ja toimintoina. Toivo on tila, joka perustuu kokemukseen, että toivovalla ihmisellä on keinot ja tahto saavuttaa tavoittelemansa.

 Toivoa syntyy, kun pystymme asettamaan tavoitteita, meillä on sitkeyttä ja sinnikkyyttä noiden tavoitteiden saavuttamiseen ja uskomme omaan kykyymme toimia. Toivo on myös opittua. Lapset oppivat tämän vanhemmiltaan, jos nämä osaavat asettaa rajoja, ovat johdonmukaisia ja tarjoavat lapsille tukeaan.

 Harjoitus: 5 askelta toivon vaalimiseen arjessa

1.   Herättele toiveikkuutta luomalla realistiset tavoitteet ja piirrä suunta, jota kohti kuljette perheenä – huomaa oleellinen ja se, mikä on kaikista tärkeintä juuri nyt.

2. Vaali toiveikkuutta arjessa – luo toiminnallinen suunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksi, listaa teot, jotka vievät kohti toivottua tulevaisuutta.

3. Tunnista toivon roolit – missä elämän erilaisissa rooleissa (ystävyys, vanhempi, puoliso, työntekijä, kollega, vapaaehtoinen, läheinen) koet toiveikkuutta ja saat onnistumisen kokemuksia – vahvista hyvää ja pyri lisäämään sitä arjen keskelle aina kuin voit

4.  Tunnista omat ajatukset ja koeta olla pelkäämättä pahinta – pyri keskittämään ajatukset tietoisesti tähän hetkeen ja tulevaisuuteen, ajattele mahdollisuuksia

5.  Löydä oma turvajoukot, jaa omia kokemuksia, kuule toisten tarinoita, älä jää yksin

Astu Toivon tielle etsimään ja löytämään toivon hippusia tulevaan! Olisi ihana olla apuna!