Asiakastarina: aikuisena adhd diagnoosin saaneen naisen tarina

Yksikään muu ammattilainen ei ole kohdannut yhtä osaavasti minua neuromoninaisena ihmisenä tai meitä neuromoninaisena perheenä, kuin Riikka. Koen edelleen, että elämäni yksi merkityksellisimpiä kohtaamisia oli Riikan kanssa tehty työ. Kohdatessamme olin aallonpohjalla ja toivoton, en uskaltanut unelmoida tai uskonut itseeni. Riikan avulla opin tuntemaan itseni ja ottamaan omaksi ainutlaatuisen tarinani. Opin näkemään kaikki vastoinkäymiseni ja koettelemukset uudessa valossa, osana sirpaleista, rakennettua korjaavaa tarinaa.

Millaisessa tilanteessa tulit toivontielle?

Olin tavatessani sinut juuri saanut adhd:n aikuisiällä. Myöhäisdiagnoosin vuoksi olin edelleen vasta kuntoutusta aloittamassa ja olin sillä hetkellä lääkärin toteamana työkyvytön/opiskelykyvytön. Muistan myös, että noihin aikoihin olin yrittänyt palata töihin, kolmekin kertaa ja joka kerta adhd oireeni ilman toimivaa lääkitystä ja työkaluja/ymmärrystä itsestäni aiheutti kykenemättömyyttä pitää työpaikkaa tai sitten sain burnoutin jonkun ajan päästä.

Olin jatkuvasti loputtoman väsynyt ja uupunut, enkä osannut levätä tai rentoutua. Olin täynnä itsesyytöksiä ja häpeää, sekä negatiivista minäkuvaa. En osannut olla armollinen itselleni ja olin muutenkin aika hukassa, koska vasta opettelin hyväksymään elettyä tarinaani ja kävin läpi ns. surutyötä siitä kaikesta, kuinka eri tavalla elämä olisi voinut mennä, jos adhd olisi havaittu jo lapsuudessa. Olin myös aika hukassa siinä, kuka itseasiassa olen. Olin piilotellut aidointa, neuromoninaista itseäni jo lapsuudesta saakka ja oppinut maskaamaan vahvasti. Kenelläkään lapsistamme ei tuohon aikaan ollut myöskään diagnooseja. Nykyäänhän esikoisella on ADHD dg (nyt 8v), keskimmäisellä lievä autisminkirjo dg (nyt 6v) ja pienintä toki ei vielä ole tutkittu, mutta vahvoja autisminkirjon piirteitä hänelläkin on. Tuohon aikaan muistan, että varsinkin autistisella pojallamme oli paljon haasteita varhaiskasvatuksessa ja yritimme vanhempina ymmärtää ja oppia lisää mistä on kyse, jotta osaamme tukea poikaamme parhaiten. Meillä vanhemmilla ei ollut omaa aikaa tai parisuhdeaikaa kiireisen arjen keskellä.

Millaista työskentely toivontiella oli?

Riikan kanssa työskentely oli merkityksellisin asia, mitä olen päättänyt tehdä oman hyvinvointini ja perheemme jaksamisen edistämisen eteen. Työskentely perustui syvään luottamukseen ja ymmärrykseen. Riikan kanssa kävimme läpi elettyä elämää ja tunteita, mitä kaikkea sieltä kumpusi kun on elänyt pitkään diagnosoimattomana neuromoninaisena. Työskentely oli aina kaikki tunteet huomioivaa ja hyväksyvää. Opin armollisuutta itseäni kohtaan. Kerkesimme käydä läpi monia teemoja ja sain työskentelystä apua itselleni, kuin myös erityislapsiperhearkeeni työkaluja. Työskentely antoi minulle voimaa synkkinäkin aikoina ja toivoa paremmasta. Työskentely ei koskaan tuntunut vaivaannuttavalta tai sellaiselta, että jotain asiaa ei voisi Riikalle sanoa. Tunnelma oli aina vastaanottavainen, ymmärtäväinen ja lämmin. Olen käynyt perinteisessä terapiassakin vuosia ja koen, että mistään en ole saanut yhtä paljon irti hyvää, kuin Riikan nepsyvalmennuksesta. Se ymmärryksen taso ja laaja-alaisuus, mitä Riikalla on työssään on ainutlaatuista osaamista, jota harvalla on syvällisesti.

Mitä sait työskentelystä, millaista mahdollista hyötyä siitä oli sinulle ja miten se näkyy elämässäsi tänään? 

Neuromoninaisuus huomioitiin työskentelyssä hienosti. Yksikään muu ammattilainen ei ole kohdannut yhtä osaavasti minua neuromoninaisena ihmisenä tai meitä neuromoninaisena perheenä, kuin Riikka. Arvostan Riikan taitoa kohdata ihmiset, sekä kykyä kuunnella sydämellä. Koen edelleen että elämäni yksi merkityksellisimpiä kohtaamisia oli Riikan kanssa tehty työ. Kun kohtasimme olin aallonpohjalla ja aivan toivoton, en uskaltanut unelmoida tai uskonut itseeni. Riikan avulla opin tuntemaan itseni ja ottamaan omaksi ainutlaatuisen tarinani. Opin näkemään kaikki vastoinkäymiseni ja koettelemukset elämäni aikana uudessa valossa, osana sirpaleista, rakennettua korjaavaa tarinaa.

Aloin työskentelymme avulla uskomaan itseeni ja hiljalleen siihen, että minulla voi olla vielä unelmia ja tulevaisuutta jossa en vain selviydy, vaan jossa loistan. Opin tunnistamaan omat vahvuuteni, sekä haasteet, joissa tarvitsen enemmän tukea tai neuromoninaisille aivoille sopivia työtapoja. Sain työkaluja tukea neuromoninaisia lapsiani paremmin arjessa, huomioiden oman neuromoninaisuuteni myös arjenhallinnan työkalujen suunnittelussa. Voin rehellisesti sanoa, että Riikan kanssa tehty työ oli pelastava voima, joka repi minut ylös suosta jossa olin tarponut liian pitkään yksin.

Tekemämme työ kantaa hedelmää tänäkin päivänä elämässäni ja olen siitä ikuisesti kiitollinen Riikalle. Osittain Riikan työtavasta ja osaamisesta inspiroituneena lähdin tutustumaan neuromoninaisuuteen aiheena lisää ja lopulta päädyin opiskelemaan koulunkäynnin ohjaajan -opintoja. Toivon tuovani samanlaista laaja-alaista ymmärrystä käytöksen takaa, sekä kykyä kohdata lapset/nuoret/vanhemmat omassa työssäni päivittäin oikein. Käytän nykyisissä opiskeluissani työskentelymme avulla oppimiani keinoja tukea omaa tapaani oppia. Opiskelen neuromoninaisia aivojani tukien ja olen ollut avoin oppilaitokselle, mitkä asiat tukevat opintojani. Uskallan tuoda omia näkökulmiani opintojen aikana esille neuromoninaisten lasten ja nuorten kannalta ja tällä tavoin lisään ymmärrystä oppiryhmämme kesken. Riikan neuvojen vuoksi olen oppinut palauttavan tekemisen ja levon merkityksen, kun aivot ovat merkkiä ferrari (eivätkä siis osaa automaattisesti levätä.). Käytän arjessa sekä itseni, että lapsieni kanssa palauttavaa tekemistä kuten metsäretkiä tai lenkkejä/uimista/aistituotteita tai stimmailua päivittäin. Jaksan paremmin ja palaudun, kun ymmärrän miten aivoni toimivat ja kuormittuvat. Osaan vetää rajoja ja priorisoida hyvinvointiani.

Hyväksyn itseni sellaisena, kuin olen. Se on aika tärkeä juttu. Koska hyväksyn itseni ja ymmärrän aivojani niin osaan myös tukea lapsiani heidän neuromoninaisella elämänpolullaan paremmin. Uskallan pitää heidänkin oikeuksistaan kiinni vahvasti ja ymmärrän, että maailmassa on vielä paljon ymmärtämättömyyttä meitä kohtaa, jota voi yrittää muuttaa. Lähdin myös ADHD vertaistukitoimintaan mukaan ja Keski-Suomen ADHD ry hallituksen toimintaan mukaan, koska haluan omalla tavallani pystyä vaikuttamaan positiivisesti neuromoninaisten ihmisten elämään. Sydämen pohjastani kiitos sinulle, Riikka, en osaa edes sanoin kuvailla tämän paremmin, kuinka tärkeää ja elämiä mullistavaa, arvokasta työtä teet! KIITOS <3!

Terveisin, Ansku ja perhe

Toivontielle pääset varaamaan aikaa itsellesi ja/tai läheisellesi täältä: