Virheistä vahvuuksiin - 3 näkökulmaa hyvinvointiin

Tämä kirjoitus on siis sinulle neurokirjolla oleva, nepsypiirteitä itsessäsi tunnistava, neurokirjon lapsen tai nuoren vanhempi, puoliso, työystävä, esihenkilö tai muu läheinen, joka kaipaat parempaa ymmärrystä, voimavaroja ja onnistumisen edellytyksiä sekä työssä, että muilla elämän osa-alueilla.

Muista, että et ole yksin vaikka se siltä joskus tuntuukin, samassa tilanteessa on monia.

Uusimman kansainvälisen tutkimustiedon valossa neurokirjolla olevia, maailmaa ainutlaatuisella tavalla hahmottavia ihmisiä on meistä kaikista n. 10-20 %. Jopa enemmänkin, jos mukaan lasketaan kaikki ne, jotka tunnistavat itsellään nepsypiirteitä ja niistä johtuvia arjen pulmia, vaikka selkeää diagnoosia ei olisikaan saanut. Kuitenkin n. 40 % neurokirjon henkilöistä tunnistaa omien piirteiden vaikuttavan työarkeen ja jopa 50 % kokee jatkuvaa uupumusta työssä ja samanlaisilta samanlaisille suunnatussa maailmassa.

Tässä 3 näkökulmaa, joihin tarttua tässä ja nyt oman hyvinvoinnin tueksi.

1. Kuormitustekijöiden tunnistaminen ja säätely  

”Työ- tai opiskelupäivän jälkeen olen totaalisen puhki kaikesta aistimisesta, tulkitsemisesta ja anturit auki olemisesta.”

Kuormitusherkkyys on yksi neurokirjoon kuuluva ominainen piirre, jonka paremmalla tunnistamisella on merkittävä vaikutus omalle jaksamiselle. Pysähdy kuulostelemaan itseäsi ja omia, meille jokaiselle yksilöllisiä kuormitustekijöitä. Pyri mahdollisuuksien mukaan muotoilemaan omaa opiskelu- ja työarkea niiden mukaan – lisää ennustettavuutta, selkeyttä ja säännöllisyyttä päiviin, tutki työskentelyaikoja, vireystilan säätelyssä auttavia keinoja, palautumisen paikkoja ja asioita, joista on sinulle apuja. Pohdi rohkeasti, mikä juuri sinulle toimii parhaiten; kuormitutko helposti toimiston tai luokkahuoneen aistirikkaasta maailmasta, tai intensiivisistä, vaikeasti seurattavista teams - kokouksista? Kaipaatko rauhaa, omaa tilaa, selkeitä ohjeita ja tavoitteita sekä aistiesteettömiä käytäntöjä? Tai ehkä innostut ihmisistä ja puheensorinasta ja hyvä työn flow syntyy sinulle parhaiten yhdessä työystävän kanssa samalla keskustellen. Entä millaisissa tilanteissa sinun on helppo toimia, missä hetkissä olet parhaimmillasi, entä millaisissa tilanteissa huomaat jaksamisesi äärirajoilla poikkeuksellisen paljon. Mistä merkeistä tunnistat, että stressitasot nousevat ja oma toimintakyky heikentyy? Miten voisit tuolloin auttaa itseäsi parhaalla tavalla?

2. Päästä irti vertailusta ja häpeästä

”Miksi muut eivät väsy, miksi nämä asiat näyttävät niin helpoilta muille ja niin vaikeilta minulle?”

Lempeä pyyntö - yritä parhaasi mukaan pitää mielessä, että sinä niin kuin jokainen meistä, on ainutlaatuinen upeita ihmisiä, ei ole toista samalla käyttöjärjestelmällä varustettua henkilöä. Jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja myös heikkoutemme. Sekin kuuluu ihmisenä olemiseen. Jos esimerkiksi tunnistat itsessäsi poikkeuksellisen voimakasta uupumusta tai nepsyarjelle ominaisia toiminnanohjauksen pulmia - haasteita asioihin tarttumisessa, muistamisessa tai omanlaisessa tavassa hahmottaa asioita, ole itsellesi armollinen ja yritä olla vertaamatta itseäsi muihin, vaikka tiedänkin, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Kyseessä ei ole heikkoutta tai huonommuutta, ainoastaan aivojen erilainen tapa käsitellä, prosessoida ja jäsentää tietoa omalla tavalla.

Vähintään yhtä tärkeää on muistaa, että todellisuudessa me emme voi koskaan tietää toisten pinnalle näkymättömistä taisteluista, ja silti vertaamme aina omaa haavoittuvaa puoltamme toisten ulkopuolelle näkyvään panssariin. Tämä vertailu saa meidät myös asettamaan itsellemme kohtuuttomia ja täysin epärealistisia odotuksia ja tavoitteita, jotka altistavat häpeälle ja ikuiselle riittämättömyyden tunteelle.

3. Rakenna vahvuuksille

”Ota hyvä vastaan, huomaa vahvuudet ja katso itsesi kauniiksi”

Sitä mukaa, kun opit tuntemaan itseäsi syvemmin, huomaat paremmin myös ne vahvuudet, jotka ovat voineet jäädä epäonnistumisen kokemusten tai omien huonommuuden tunteiden varjoon. Tähän peilipintaa tuo tutkimus, jonka mukaan 12 ikävuoteen mennessä ADHD diagnoosin saanut nuori saa 22 000 kertaa enemmän negatiivista palautetta neurotyypilliseen nuoreen verrattuna. Tämän ”repun” kanssa koulu- ja työelämän polkuja taittaessa ei siis ihme, jos omat vahvuudet, tiedot ja taidot – kaikki se hyvä ja kaunis, joka meissä jokaisessa on, pysyvät joskus piilossa. Siellä ne kuitenkin ovat, odottamassa löydetyksi tulemista ja valjastamista yhteiseen hyvään, tukemaan työyhteisön tavoitteiden saavuttamista. Tässä myös me opiskelukaverit, kollegat, tiimiläiset ja läheiset voimme auttaa toinen toisiamme – nostamalla esiin onnistumisia, huomaamalla hyvää, kiittämällä, kannustamalla ja rohkaisemalla jokaisen oman parhaan löytämiseen.  

Voimme aina myös kysyä toisiltamme, mikä häntä auttaisi juuri nyt. Ja todella pysähtyä kuuntelemaan, emme vain vastataksemme vaan todella ymmärtääksemme.  

Kirjoitus on mukautettu versio Digia Oy:lle tuotetusta artikkelista liittyen neuromoninaisuuden tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja kohtaamiseen työelämässä.